Banja on perinteellinen venäläinen löylykylpylä. Banja oli ensiksi mainittu aikakirjoissa 10. vuosisadalla, ja siitä asti sillä oli tärkeä rooli venäjän kansan elämässä. Banjassa käytiin lauantaisin ja ennen uskonnollisia juhlia. Oli oikein tärkeä olla siistinä ennen kirkossa käymistä. Banjaa käytettiin eri tarkoituksiin - peseytyminen, synnyttäminen, povaaminen, jne. Tietenkin päätarkoituksena oli peseytyminen ja rentoutuminen.
Jopa Venäjän keisarit tykkäsivät banjasta. Kun Pietari Suuri oli Pariisissa, hän käski rakentaa suuren banjan Seine-joen rannalle, ja Parisiin asukkaat olivat pöyristyneet, kun venäläiset juoksivat banjasta jokeen.
Tavallisesti banja rakennettiin joko joen tai järven rannalle. Banjassa on kolme huonetta - löylyhuone, pesuhuone, riisuutumishuone. Keskiajassa Venäjällä rakennettiin mustat banjat. Sillä ei ollut rääriä ja oikeata tulisijaa, siksi seinät ja katto olivat mustia savun takia. Nykyään on vaikeata löytää aitoa mustaa banjaa, siksi se on ainoalaatuinen kokemus sekä venäläisille että ulkomaalaisille.
Myöhemmin ihmiset alkoivat rakentaa kiukaita, ja ns. valkoinen banja ilmestyi Venäjällä. Nykyään ihmiset rakentavat banjoja kylissä ja kesämökkiensä lähellä, tavallisesti lähellä jokia ja järviä. On olemassa perinne hypätä veteen ja jopa talvella avantoon löylyhuoneessa istumisen jälkeen.
Jotkut uskovat banjan parantavan sairauksia. Jotkut ihmiset menevät banjaan kun he vilustuvat saadakseen lämpöä ja vapaudukseen tartunnasta. Kun käydään banjassa venäläiset ottavat koivusta, katajasta tai tammesta tehtyjä luutia. He iskevät toinen toistaan niillä ja veri alkaa kiertää nopeammin.
Nyt banja on kuin huvittelu venäläisille. On olemassa ns. seremonia, kun oleskellaan banjassa muutama tunti, ja sen jälkeen rentoudutaan juoden teetä tai olutta. Venäläisessä banjassa käynti on ainoalaatuinen mahdollisuus tutustua venäläiseen perinteeseen, joka jäi eloon päiviimme asti.
